Emmaboda Chemeika
Chemu "varjojen metsästäjä"

Chemu oli nuori pohjalainen tumma ja tulinen siis black&tan värinen uros
Hän oli ensimmäinen kosketukseni yks värisiin cavaliereihin.
Tosi "vauhtiville", joka paikan höylä! erikoisuutena on mainittava hänen varjojen metsästämiset
Micke poikani oli varmaankin osasyyllisenä tähän metsästys touhuun, hänen kellostaan peilautui
seinälle kuvajainen jota Chemu sitten rupesi jahtaamaan, tapetit olikin sen näköiset, ulkona sai tietenkin kaikki liikkuvat kyytiä, syksyllä lehdet ja mitä ikinä liikkui!
Naapureilla oli hauskaa kun hän esiintyi pihallamme, milloin mitenkin hyppien.

Olin kurseille menossa ja nartuilla oli juoksu joten otin Chemun mukaani koska Micke jäi narttujen kanssa kotiin ja olisi hänelle helpompaa kun ei olisi herra koiraa talossa.
Kurssilla oli tapana että päätteeksi jokainen kurssi esittää jonkin näytelmän tai sketsin.
meidän kurssilaisilta ei herunut mitään jolloin ehdotin että minä voin esiintyä Chemun kanssa
ja niin hommattiin valonheitin että saisimme aikaiseksi varjoja Meidän vuoro oli esiintyä ja kun nousin ylös mennäkseni estradille Chemu nousi takajaloilleen ja käveli kahdella jalalle estradille saakka. Siinä sitten vaan heiluttelemaan käsiäni ja jalkojani Chemu hyppi varjojen perään nuoli parkettia missä varjo juuri oli ollut ja taas korkea hyppy kun huomasi varjon liikkuvan, Parketti oli liukas ja pelkäsin että hän liukastuu ja käy huonosti mutta selvisimme ehjin nahoin
esiintymisestämme. Aplodit ja huudot ei häntä häirinnyt hän vaan jatkoi varjojen metsästämistä.
Kumartelin yleisölle ja lopetin esityksen ennenekuin kävisi kalpaten. Seuraavana päivänä ihmiset kävivät
kyselemässä miten olin tuollaisen jutun keksinyt, sanoin vaan että Chemu on luonnon lahjakkuus!

Eräänä iltana koirat olivat ulkona kuten normaalisti ja Chemu tuli kuin tuulispää
haukkuen, juoksi ulos ja kun ei ketään lähtenyt hänen perään tuli uudelleen ja kova oli hätä
Menin kuitenkin katsomaan, pihallamme seisoi suuri dobermanni Chemulla tuli huoli etteivät pärjää ja siksi haki minut apuun! Kohta ilmestyi dobberin omistaja ja kytki koiran, onneksi ei sattunut mitään ikävää!

Keväällä olimme maaseudulla lomailemassa siellä
koirat sai juosta järven jäällä niin paljon kun
sielu sieti mutta se osoittautui meidän kohtaloksi.
Eräänä päivänä Chemu sai todennäköisesti sydänkohtauksen
tulessamme sisälle ja vaikka sydänhierontaa ja tekohengitystä
yritin hänelle antaa,
hän vaan siirtyi rajan toiselle puolelle yrityksistäni huolimatta
Aivan liian pienen hetken hän sai olla luonamme,
vajaa kaksi vuotias ilopilleri oli siirtynyt
sateenkaarelle.
Kova oli isku, kun menetimme hänet noin nuorena,
kaunis muisto pohjanmaan hurmuristamme
elää yhä sydämessämme!